Frostyn päiväkirja

[Fjor]

Sassafrass ox

• "Frosty"
  
• ox-t.
  
• hoitaja: ?
  

Hoito-ohjeet:

• Ratsastessa suojat joka jalkaan
  
• Ratsastaessa aina martingaalit
  
• Esteillä vatsapanssarillinen joustovyö, muuten normaali joustovyö
  
• Talvella kovalla pakkasella tummanharmaa kaulakappaleellinen toppaloimi tarhaan, pienellä pakkasella ruskea kevyttoppis
  
• Plussakelillä fleecevuorellinen harmaa ulkoloimi
  
• Liikutuksen jälkeen fleeceloimen kanssa karsinaan, kun vähän kuivunut pakkasen mukaisen loimen kanssa tarhaan
  
• Kengät joka jalassa, neljä hokkia joka kengässä talvisin
  

[Mirkku]

"Jaaa-a, mites se nyt olis? Haenks mä sen tarhasta vai...?" Kysyin Fjorilta.
"Joo, hae vaan. Mennään sit irtohypyyttämään sitä." Sain vastauksen.
Koppaisin Frostyn riimun satulahuoneesta ja lähdin talsimaan kohti Frostyn tarhaa. Mitähän tästäkin tulisi? Olikohan sittenkään ihan järkevää ottaa frosty hoitsuksi? Tosin - Frosty veisi ajatukseni muualle, etten jäisi suremaan Nightin perään. Tammahan oli hyvässä kodissa... Sillä oli kaikki hyvin... Se sai tarpeeksi aktiviteettiä... Minun oli turha surea - kaikki oli hyvin. Siinä ajatuksessa olin ja pysyin.

Tarhalla näin kimon arabin ravaamassa korkein askelin pää ja häntä pystyssä. Pujottauduin tarhaan ja Frosty kiinnitti heti huomionsa minuun. Se oli ihmeissään, kun menin sen luo ottaakseni sen kiinni. Tamma oli kuitenkin eri mieltä asiasta ja lähti ravaamaan kohti tarhan päätyä.
- Kiitos Frosty! Keksit uuden pelin - Ottakaa Frosty kiinni! Sanoin mielessäni ja lähdin sitten rauhallisin askelin kohti Frostya, joka oli ennättänyt melkein tarhan toiseen päähän.
- Aha! Sainpas kiinni! Kiljahdin, kun sain Frostyn riimuun. Tarhan laidalla esitystä katsonut Diib naurahti.
- Olisitpa nähnyt ilmeesi, kun Frosty päätti lähteä tiehensä! Tyttö naurahti.
- Oi voi, se taitaa olla niin että uusi hoitsu, uudet kujeet, naurahdin.
- Night oli aina niin kiltti... sanoin hiljaa.
- Otan osaa suruusi. Olin romuna, kun Gobbe lähti. Pitää vaan olla päättäväinen ja jatkaa elämää, Diib yritti lohduttaa. - Uuden hoitsun myöstä kaikki sujuu paremmin, Diib jatkoi.
Vierelläni steppaileva arabi halusi jo jatkaa matkaa kohti tallia, eikä kuunnella "jonninjoutavia" jorinoitamme.
- No, mun pitää varmaan mennä jo, Frosty ku ei meinaa pysyy nahoissaan, naurahdin sanoen Diibille heipat.
- Näkyillään! Diib huusi perääni.

Tallissa oli hiljaista, paitsi muutaman hevosen hirnunta ja kavioiden kumina rikkoi hiljaisuuden. Eihän tallissa koskaan ollut täydellisen hiljaista - aina oli jotain meineillään, josta kuului ääntä. Talutin pärskivän Frostyn karsinaansa. Tein riimunarusta vetosolmun karsinan kalteriin, että Frosty pysisi paikallaan. Suuntasin sitten kohti satulahuonetta, josta hakisin harjapakin.
Satulahuoneessa kohtasin taas Diibin. Tyttö hymyili ja vedin itsekin hieman hymyä huulilleni. Otin hyllyltä harjapakin, jossa luki suurin kirjaimin Frosty. Kipitin sitten harjapakki toisessa kädessä takaisin Frostyn karsinalle.
Otin harjapakista boby-harjan ja aloitin tamman harjaamisen. Frosty luimuili ja yritti näykkiä, mutta rauhoittui käskystäni. Harjasin Frostyä pilkin ja rauhallisin vedoin. Harjaushetken jälkeen taputin Frostyä pari kertaa kaulalle, ja vaihdoin boby-harjan kaviokoukkuun.
Frosty nosti kavionsa helposti. Kun kaviotkin oli puhdistettu, vetäisin vetosolmun auki ja lähdin taluttamaan Frostya kohti kenttää, minne Fjor oli rakentanut irtohypytysradan.
- Te tulittekin jo, Fjor sanoi ja pyyhkäsi hieman hikeä otsaltaan. - Ai että nämä puomit osaa olla painavia... Fjor huokaisi.
- Oisin mä voinu tulla auttamaan, sanoin Frostyn steppailessa vierelläni.
- Äh, ei sun tarvii auttaa - kunhan sait Frostyn paikalle, Fjor sanoi.
- Okei, mut tää ilma on aivan ihana, sanoin. Aurinkohan paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja celsiusasteita oli kertynyt lähemmäs kahtakymmentä.
- Tosiaan, mutta aloitetaan Frostyn irtohypytys, Fjor sanoi.
Niin teimme. Fjor käski ravailuttaa Frostya kentällä hetken ajan. Lähdin juoksemaan leppoisaa vauhtia, ja Frosty ravasi vierelläni.
Kun olin ravailuttanut Frostya hetken ajan, päästimme Frostyn irtohypytysradalle. Frosty hyppäsi ensimmäisen esteen vaivatta, mutta toinen este pelotti sitä ja niin se otti pari nopeaa askelta taaksepäin ja nousi takajaloilleen. Hätistimme Fjorin kanssa Frostya, että se hyppäisi esteen. Pian se suostui hyppäämään esteen.
Frosty hyppäsi vielä toisen kierroksen 90cm rataa. Kävin Fjorin pyynnöstä nostamassa esteet metrin korkuisiksi. Pian olimme taas hätistämässä Frostya hyppäämään estettä.
Kun Frosty oli hypännyt metrinkin radan, niin vein Frostyn tarhaansa ja keräsimme yhdessä esteet pois.

Kiitos kivasta ensimmäisestä tarinasta :) Sait Frostyn luonteen kivasti tuotua esille, se ei ole mikään ihan helppo käsiteltävä :) Tarina oli pitkä ja kuvailit siinä hyvin. Irtohypytyksestä olisit voinut selittää tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin, niin olisit saanut tarinaan helposti lisää pituutta. Muutama kirjoitusvirhe osui slmään, muttei se juuri haittaa. Jatka samaan malliin! :) 5p ja 6ve // Fjor

[Mirkku]

Kävelin reippain askelin kohti Kirkbrideä. Sää oli aurinkoinen ja plunssan puolella oli celsiusasteetkin. Celsiusasteita oli varmaankin 15. Kesä tulee varmasti aivan pian. Toukokuu on tullut nopeasti. Toukokuun ensimmäisellä viikolla lunta oli vielä vähän maassa. Nyt maa on täynnä vihreää ruohoa ja puut ovat pukeutuneet vihreisiin lehtiin. Ihailin maisemia. Yritin saada ajatukseni pois Nightistä. En vain voinut olla ajattelematta sitä kaunista, kilttiä ja energistä tammaa. Olimme kehittyneet Nightin kanssa tosi pitkälle. Se oli opettanut minut ratsastamaan kunnolla. Night opetti minut käyttämään kättä ja pohjetta pehmeämmin ja rennommin. Samoin iki-ihana orini Moon - onneksi pystyin pitämään sentään Moonin. En pystyisi varmaan elämään ilman omaa hevosta. Oma hevonen oli ollut maailman ihanin lahja. Ja se, kun Night sai upean varsan. Muistan sen ikuisesti.
Saavuin Kirkbriden tallipihaan. Cheryl moikkasi minua. Havahduin ja moikkasin tietenkin takaisin. Tarhoilla laiduntavat hevoset pärskivät ja hirnuivat. Kävelin Moonin tarhalle, vaikka olinkin tänään menossa hoitamaan Frostyä. Maiskutin Moonille, että se tulisi aidan viereen. Niin se tulikin ja silitin sen turpaa.
- Olet kyllä hieno hevonen, tokaisin Moonille.
Moon tajusi selvästi olevansa muita hienompi ja nosti päänsä korkealle. Moon hirnahti matalasti, yritti luultavasti saada tammojen huomion.
- Voi sua, hassu! Naurahdin ja lähdin sitten pitkin harppauksin kohti satulahuonetta.
Tallissa tuoksui hevoselle, niin kuin aina. Fjor oli luultavasti tekemässä paperihommia toimistossaan, joten lähdin kohti toimistoa.
Kurkistin toimiston ovesta sisään. Fjor nosti katseensa papereista.
- Ai, moi Mirkku! Mitäs sä täällä oikeen hiippailet? Fjor naurahti.
- Moi, ja emmä mitään hiippaile, sanoin ja vedin hieman suuta hymyyn.
- Oliks sulla mulle jotain asiaa? Fjor kysyi.
- No, eipä tässä ihmeempiä, tsekkasin vaan että oot täällä, sanoin ja kävelin kaapeille.
Otin omasta kaapistani ratsastushanskat ja vaihdoin lenkkarit saappaisiin. Huikkasin Fjorille, että käyn kokeilemassa, miten Frostyllä ratsastaminen sujuu.
- Ok, mut elä iha hirveen kauan ratsasta, kuulin vastauksen.

Otettuani satulahuoneesta Frostyn riimun ja riimunnarun, lähdin tallustelemaan Frostyn tarhalle.
Frosty antoi ottaa tänään hieman helpommin kiinni. Vein Frostyn karsinaansa.
Hain satulahuoneesta Frostyn harjapakin. Sidoin Frostyn riimunnarusta kiinni, ettei se pääsisi näykkimään.
Otin Frostyn harjapakista pehmeän harjan ja aloitin harjaamisen. Frosty ei oikein pitänyt harjauksesta, jonka näki sen ilmeestä. Frosty katsoi korvat luimussa käytävälle.
- Ei se nyt noin kamalaa ole, naurahdin.
Kun olin saanut Frostyn harjattua, puhdistin sen kaviot pikapikaa. Sitten hain satulan ja suitset satulahuoneesta.
Laitoin satulan Frostyn ovessa olevaan satulatelineeseen ja pujottauduin suitsien kanssa takaisin karsinaan.
Frosty otti kuolaimet suht' helposti suuhunsa. Satulan laitossa se luimisteli, mutten kiinnittänyt siihen huomiota.
Talutin Frostyn ulkokentälle. Ponkaisin Frotyn selkään ja mittasin jalustimet oikean kokoisiksi.

- Se niistä rauhallisista alkukäynneistä, huokaisin kun tunsin Frostyn menevän melkein jo ravia. Pidätin hieman ohjista, jolloin Froty meni hieman paremmin. Myötäsin Frostyn liikkeissä, vaikka ne olivatkin nopeanpuoleiset. Pian keräsin ohjat kevyelle tuntumalle ja ratsastin pari volttia. Frosty oli hieman kuulolla, vaikkei se kyllä koskaan mikään erityisen kuuliainen ollut, kun muistin edellisen ratsastuskertani Frostyllä. Silloin tosin mentiin esteitä, joten nyt tunnelma saattaisi olla hieman rauhallisempi.
Pian annoin Frostyn ravata. Frosty meni ravia ihan nätisti. Tosin se kokoajan tarkkaili ympäristöä "mörköjen" varalta. Pian jarrutin takaisin käyntiin ja annoin Frostylle pitkät ohjat.
Siitä onkin aikaa, kun viimeksi istuin kimon arabin selässä. Vaikka ratsuna ei ollut se kaikkein kiltein ratsu, nautin silti sen selässä istumisesta.
Otin hieman käynti-ravi siirtymisiä. Niistä Frosty selviytyi kunnialla. Olin tyytyväinen, kun sain Frostyn hieman paremmin kuuntelemaan apujani. Pian oli kuitenkin aika lopettaa, olihan puolituntia kohta jo mennyt.
- Aika menee niin nopasti, huokaisin, mutta laskeuduin mukisematta Frostyn selästä ja vein sen talliin.
Tallissa otin Frostyltä varusteet pois. Harjasin Frostyn nopeasti, kunnes oli aika lähteä kotiin.

Ps. Aika nopeasti ja tylsäsästi kirjoitettu tarina, mutta pitkä kommentti, kiitos (:

Tekstistä tulee tosiaan vähän hutaistu vaikutelma, vaikka se onkin melko pitkä. Etenkin loppu on vähän tönkkö, kun hevosen hoitamista kuvaillaan vain parilla lauseella. Kuitenkin oikein kiva tarina. Alun mietiskely sopii kivasti tarinaan. Kirjoitusvirheitä on juuri huomannut, ja teksti oli selkeää. Sait mukaan kivasti vuoropuhelua ja muita ihmisiä. Vielä vähän yksityiskohtaisempaa ja kiireettömämpää kerrontaa, niin tulee vielä parempi! :) 4p ja 6ve // Fjor